Mount Everestissä tilasin tänään
papu- ja linssiannokseni erittäin tulisena, kiitos. Yleensä tuliset annokset
eivät ole minulle liian tulisia, pidän pienestä polttelusta, jollaiselta kolmen
chilin kuvalla merkatut annokset tuntuvat. Chilikuvan merkitys vaihtelee
ruokaloiden välillä, mutta missään ei vielä ole eteen kannettu tulisuuden
vuoksi syömäkelvotonta annosta.
Tänään oli lähellä. Ensimmäinen
haarukankärjellinen oli hyvin, hyvin polttava, ja ehdin jo katua sitä erittäin
etuliitettä tilauksessani. Toinen nökäre muhennoksesta ei enää tuntunut niin
pahalta, kolmas ei juuri miltään, neljäs taas potkaisi muistuttaakseen. Noin
tulisesta ruuasta ei tarkempia makuja pystynyt sen kummemmin erottelemaan, kun
annos veti posketkin punaiseksi.
Nyt olen kotona, ja polte suusta on
valunut vatsaan. Tunne ei ole täysin epämiellyttävä, jollain lailla lohikäärmemäinen,
ja tuntuu kuin veri kiertäisi normaalia vilkkaammin.
Merkintä
ravintolamuistioon: kaupungin toistaiseksi polttavin annos löytyi Mount
Everestistä.
20.2.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti