Töihin käveleminen oli tänään lumiriemua, paitsi että nuha
villiintyi rehkimisestä. Lunta oli satanut koko yön ja satoi koko matkan lisää,
väyliä oli aurattu vain paikoitellen ja kahlasin nilkkoja, välillä polvia
myöten hangessa. Syvintä lumi oli oikopolullani, jota käytän sitkeästi vaikka
lunta kuinka tulisi: usein pyryn jälkeen avaan polun ensimmäisenä, jolloin
hangella on vain minun ja pupun jäljet. Pulssi nousi ja vauhti hidastui; kun
katsoin omia jälkiä taakseni, näytti kuin hirvi olisi tehnyt pupulle seuraa.
Töissä nenä alkoi vuotaa ja aivastelen niin paljon, että
kuka tahansa joka tälle näppäimistölle vastedes sormensa asettaa, tulee
väistämättä koskettaneeksi pöpöjäni. Voi olla että lähden aikaisemmin kotiin
tänään. Niistäminen on hanurista.
Aamuisin ei ole enää pimeää, vaan harmaan valoisaa.
3 kommenttia:
Terveisiä vaan, mä sairastuin flunssaan muistaakseni heti viikonlopun jälkeen. Tiistaina kulutin töissä sikspäkin lambinenäliinoja, keskiviikon makasin kotona, ja tänään olin taas töissä mutta aika puolikuntoisena. Arvon taas aamulla, missä kuosissa se viikon viimeinen työpäivä sujuu (missä tahansa kunhan pääsen iltapäivällä lähtemään mökille, jossa tietenkin on hyvä olla flunssaisena ja korva rahisten jotain outoa uutta ääntä)
Pikaista paranemista sulle, ee!
Jos niistäminen on hanurista, teet sen väärin.
Ilona: toivottavasti flunssasi on jo parempaan päin! Ja päivitys fb:ssä lumihangen korkeudesta aiheutti välittömän kaipuun hiihtoladulle :)
Ano: ylähanurista.
Lähetä kommentti