Neitipisteitä

Ylin esimiesrouva on hiihtolomalla Karibialla, joten toimiston puolella olemme töissä vain minä ja lähin miespuolinen esimies, joka on virassaan suhteellisen uusi. Mitatessani aamukahvia suodattimeen salakuuntelin tämän esimiehen ja osa-aikaisen talonmiehemme juttelua, joka kantautui sisälle tuuletuskanavan kautta. Miehet puhuivat lumitöiden lisäksi krempoistaan, siitä miten selkään sattuu ja eikä tämä vielä mitään verrattuna siihen miten paskana se selkä oli kaikesta treenaamisesta pari vuotta sitten.

Sama äijäpuhe jatkui vielä valmiin kahvin äärellä. Kun eilen pulkkamäessa naapurin pojan stiga tuli täysillä ristiselkään niin tänään jos linko ei toimi niin en kyllä kolaa. Minä ehdotin että entäs jos minä kolaisin? Johon välittömästi ei herranjestas, et kai nyt sinä. En viitsinyt muistuttaa että ennen näitä miehiä minä olin museon lumilinko ja ruuvinväännin, enkä muistaakseni muutenkaan mikään kovin avuton.

Nyt sukupuoleni ainous tuntuu kuitenkin nostavan minut prinsessamaisemmalle tasolle, mikä vaihtelun hengessä kelpaa kyllä. Tai ehkä minulle vain halutaan olla erityisen kilttejä, mikä sekin on ookoo - jos minulle on kiltti, olen kiltti myös muille.