Lumikengillä

Sain sedältä lainaksi lumikengät ja sauvat. Olen halunnut kokeilla lumikenkiä jo kauan, sillä ainakin Aku Ankassa ne näyttävät tosi talviseikkailuvälineiltä. Sauvoja vähän epäilin, mutta otin kuitenkin, kun setä suositteli. Onneksi otin.

Ilman sauvoja olisin ollut pulassa, sillä ankkojen lumikenkäretket tehdään ilmeisesti paremmalla hankikannolla. Välillä vajosin lumeen reittä myöten, kerran nivusiin asti, kun mättään alla olikin männiäisten kolo. Ilman sauvoja en olisi päässyt ojasta ylös, enkä jaksanut paarustaa hangessa puoltatoista tuntia – sauvat antoivat tasapainon ja rytmin.

Halusin lumikengillä kartoittaa reitin ja pohjan toiselle suosikilleni, umpihankihiihdolle. Valitettavasti kenkäily oli niin raskasta ettei suksille samana päivänä ollut enää mitään saumaa.

Hassu ilmiö: kun lumikengillä harppoo syvässä hangessa, lentää niistä vuorotellen lasti lunta suoraan kävelijän takapuoleen. Minulla oli takissa lumilukko, joka esti lumen pääsyn selkään asti, mutta takin helman alle kertyi kuitenkin lunta. Kotipihassa vaatteita puistellessa takin alta irtosi pieni, sulava nietos. Sisällä vaatteita vaihtaessani huomasin että kaikki kerrokset alushousuja myöten olivat läpimärät jäisestä sulamisvedestä. Tästäkään ongelmasta ankat tuskin kärsivät.

Muuten hieno laji tämä: kunpa pääsisin vielä kokeilemaan sitä vähän kantavammalla hangella.