Olen tällä viikolla lukenut
pitkästä aikaa iltaisin äänikirjaa, Karo Heikkisen Sirpaletta. Yleensä minulle
lähetetään luettavaksi nuortenkirjoja, tiedä sitten miksi – ehkä niistä on
eniten tilausta, tai kukaan muu ei halua. Oli syy mikä vain rahapula, luen niitä
mielelläni, sillä lähes aina ne ovat ohuita ja helppolukuisia, ja välillä tosi
hyviä, niin kuin Sirpale.
Kirja kertoo 11-vuotiaasta Emmistä,
joka muuttaa uudelle paikkakunnalle, ja yksinäisyyden pelossa ajautuu väärään
seuraan ja tekoihin. Kirja kuvaa melkein murrosikäisen pelkoja ja epävarmuutta
sekä oman äänen ja moraalin kasvua. Oikeastaan Emmi on aika kaurismäkeläinen arjen
sankaritar, jossa riittäisi samaistumispintaa kenelle tahansa meistä
ex-11-vuotiaista. Kuten kaikki pienet, ei Emmikään vielä tiedä, ettei
oikeastaan mikään näissä ongelmissa aikuisena muutu - vain koulun piha on eri.
Lyhyellä googletuksella näyttää
siltä, ettei Karo Heikkinen ole kirjoittanut Sirpaleen jälkeen enempää. Jos
tapaisin kirjailijan jossain, voisin hyvinkin tarttua hihaan ja pyytää enemmän
tekstiä: tätä oli ilo lukea, tee ihmeessä lisää, ja kiitos kirjasta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti