Viime perjantaina olin matkamessuilla töissä muutaman tunnin. Etukäteen päivittelin sitä kuinka en ymmärrä messujen ideaa; kuka siellä käy, mitä siellä tehdään jne. – enkä vieläkään ihan käsitä.
Jos haluaa, voi matkakuumettaan toki lämmitellä valmismatkojen ständeillä. Omatoimimatkailijoille paremmat tarjoukset löytyvät netistä itse kaivamalla, ja valitettavasti myös tiedot matkakohteista. Jotain tästä kertoo se, että pidin yksin pystyssä Meksikon nurkkaa joitakin tunteja: ei, en ole koskaan käynyt, en tiedä maasta muuta kuin hajanaisia palasia O:n lapsuudesta Meksikossakin syödään Kinder-munia enkä osannut vastata satunnaisiin Miten sinne kannattaa lentää –tiedusteluihin muuten kuin Kato googlesta. Sama linja vallitsi muillakin pisteillä, suurin osa edustajista lähinnä jakoi karkkia.
Messukävijöistä 90 % oli eläkeläisiä. Ammattilaispäivinä olisi ehkä toisin, ehkä silloin messuilla luotaisiin enemmän kontakteja ja parempia matkapalveluja. Tavallisen yleisön päivänä tulin vain varmemmaksi siitä, että haluan matkustaa omin päin ja tehdä oman matkani, joten kas: messut tosiaan herättivät ajatuksia matkustamisen ympärillä. Ekologisesta tai budjettimatkailusta en valitettavasti löytänyt juuri mitään tietoa, ja Viron osastolla oli niin kovaääninen kansanmusiikkiohjelma, että koko Baltian-osuus piti kiertää kaukaa.
Viiva seinään, nyt on nämäkin messut nähty.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti