"Yhteiskunnallinen trilleri ja yhteiskunnallinen draama
1800-luvun alkupuolen teollisesta Englannista, prostituutiosta ja lääketieteen
synkistä salaisuuksista.” (Like, 2001)
Olen kyllä lukenut Sheri Holmanin kirjan Tyttö ja hänen varjonsa, heti
silloin kun ostin sen vuosia sitten kirjamessuilta Liken alelaarista. Muistan lukukokemuksesta vain sen jättämän tunkkaisen olon. Tuntui kuin periaatteessa
kiinnostava kirja ei olisi edistynyt ollenkaan, vaan jaaritellut loputtomiin liian
pientä pränttiä turhilla sanoilla, jolloin yleensä alan kiihdyttää lukuvauhtia
kohti loppua. Kutsun sellaista lukemista nieleskelyksi; katson rivin kuin
kulauksen maitoa, sitten seuraavan, nopeammin, kunnes sivu kääntyy.
Tenttikirjoja on tullut luettua paljonkin näin: sisältö selviää kyllä, mutta
tekstistä ei varsinaisesti viitsi nautiskella.
Nyt lukaisin kirja uudestaan poistopinostani. Se olikin tosi
hyvä! Näin muuttuu ee. Muistamani jaarittelu kertookin rinnalla toisen tarinan,
joka yhdistyy varsinaiseen juoneen lopussa. Jaarittelu on persoonallinen
kertoja – en varmaan edes tajunnut tätä aikaisemmin – joka tarkkailee
tapahtumia sivusta, välillä ohjaten ja puuttuen tapahtumiin. Kerronnallisesti ihan
neropattihelmiratkaisu, ja tämä toinen päähenkilö/henkilöt paljastetaan vasta
lopussa. Pientä pränttiä teksti tosin edelleen on.
Paranemisestaan huolimatta kirja pysyy edelleen poistojen
listalla. Hyllyyn ei vain mahdu, sortsit Tyttö ja varjo, mutta voin suositella
sinua lämpimästi eteenpäin – kahteen kertaan luettavaksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti