Hankala lahja

Olen hankkinut jo melkein kaikki joululahjat – hyvä ee! Koska rahat ovat olleet tiukilla, suunnittelin lahjat tarkkaan, ja hyvän keksittyäni hankin sen heti. Osa löydöistäni on aineettomia elämyslahjoja, osa silkkaa materiaa, mutta jokaisen takana voin rinta röyheänä seistä – ole hyvä, sinä rakas!

Vaan yksi vielä puuttuu: 9-v. kummitytön lahja. Minulla ei ole mitään ymmärrystä tuon ikäisistä tytöistä, ei edes tästä yhdestä, jolle tuskin uskallan jutella kahta kertaa vuodessa.

Aina ennen olen ostanut lahjaksi kirjan. Siinä perheessä ei muuten lueta paljoa, joten olen yrittänyt lahjan kautta tyrkyttää omaa rakasta lukemistani. Sitä paitsi olen ostanut vain kivoja kirjoja enkä mitään plääh noloja – näin luulin, kunnes parin vuoden sisällä minun on suoraan annettu ymmärtää että Taas. Kirja. Kiitti joo.

Salakuuntelin bussissa kuinka kaksi suurin piirtein sen ikäistä tyttöä supisivat ihanista hiustenpidennyksistä, jotka joku Satu oli saanut Thaimaassa synttärilahjaksi, ja kuinka molemmat haluaisivat sellaiset. Jestas! Ei ikinä, ei minulta. Itse olisin tuon ikäisenä halunnut sukset, sen kirjan, tai ehkä barbille lisää vaatteita.

En siis yhtään tiedä mitä ostaisin. Kaikki tyttölapsille suunnattu on ahdistavan kertakäyttöistä krääsää, ja kierrettyäni tunnin kaupungilla sellaista hypistellen, tuli minulle tosi huono olo. En vain voi ostaa mitään, jossa lukee Hello Kitty – raks lapsi, en voi.

Saattaa siis olla ettei epämieluisten lahjojen kummius väisty tänäkään jouluna päältäni, ja jos ei muuta, voi kirjojen sivuja sentään repiä vaikka marsun kuivikkeeksi.