Onko mikään ikinä valmista? Voiko valmista edes kuvata?
Jos jokin on hetkellisesti valmis, jatkaa se aina oloaan kohti uutta suuntaa - olkookin sitten lapsi, neule, remontti tai painonhallinta. Keskeneräisyys on tämän riivatun elämän polttoaine.
Minä olen ainakin ihan kesken. Niin kauan kuin muistan ja jaksan hymyillä sille, eivät pitkät varjot minuun ulotu.
Otsikko Juha Vakkurilta.
2 kommenttia:
Oletko miettinyt miten pitkälle katseesi yltää tuon kuvan kautta. Se etenee aika moneen suuntaan :)
Oivasti keksitty, mainiosti lainattu otsikko ja hauska tutustua !
Lähetä kommentti